Köh köh kuului joka ikinen aamu,
ja peiliin katsoessa olin kalpea kuin haamu.
Aamupalan jälkeen ovenrakoon,
ja tupakka suuhun –
silloin en keskittynyt kyllä muuhun.
Lapsetkin piti hoitoon viedä,
nuorimmainen sanoi:
”Isi, tupakansavua en autossa siedä.”
Silloin mä päätin kaikille näyttää
ja aloin nikotiinipurkkaa käyttää.
Mut se ei kestänyt kuin hetken vain,
sillä hirveät vieroitusoireet sain.
Tupakat miedompiin vaihtui,
mut samalla lailla
rahat taivaan tuuliin haihtui.
Varmaankin vuoden aikana nostin tupakan
6500 kertaa huuleen,
ja samalla leijui savuna
1244,59 euroa taivaan tuuleen.
Vihdoin mä hokasin
ja vaimolleni tokasin:
”Multahan löytyy selkäranka,
joka on suora kuin punainen lanka.”
Tahtoni oli rautaa,
elikkä kaivakoon haudankaivaja
jollekin muulle hautaa.
Sinä päivänä tupakanpoltto multa loppu,
eipähän ole enää
aamuisin ovenrakoon hoppu.
Loppuun vielä mietelause tämä:
stumppaa se sulle tarjottu jämä.
Lupauksensa pitänyt