Kävin lääkärin vastaanotolla anomassa pysäköintilupaa vakavan hengityssairauteni vuoksi. Vastaanottokäynnillä oli kiire, eikä sen lopputulos ollut toiveideni kaltainen. Uusi lääkäri arvioi haittaluokakseni 1–5, kun liikkumisesteisen pysäköintitunnus, jota ennen kutsuttiin vammaisen pysäköintitunnukseksi, edellyttää haittaluokkaa 11.
Lähdin vastaanotolta pois ja sanoin lähtiessäni, että pitää mennä sitten oikean lääkärin luo eli omalle keuhkolääkärilleni. Olin todella tuohtunut. Kotiin päästyäni googlailin haittaluokituksia ja ohjeita, miten toimia. Pari päivää myöhemmin kiikutin kirjeeni perusteluineen kirjekuoressa terveysasemalle ja pyysin toimittamaan sen lääkärille.
Seuraavana päivänä lääkäri soitti ja sanoi, että oli hyväksynyt anomukseni lähettämäni kirjeen perusteella ja laittanut haittaluokakseni 11 lääkärinlausuntoon. Soittaessaan lääkäri pahoitteli asiaa usean kerran ja myönsi, ettei ollut perehtynyt potilastietoihini ja vetosi kiireeseen terveysasemalla.
Mitä tästä opimme? Omat oikeudet kannattaa tuntea, ja niitä on hyvä oppia puolustamaan.
Digitaitoinen Itä-Suomesta