Vakava keuhkosairauteni varmistui kirurgisella näytteenotolla. Saadessani diagnoosin sain samalla kuulla, että kolmasosa tähän sairastuneista menehtyy melkein heti, kolmasosa kolmessa vuodessa ja yksi kolmasosa saattaa elää vähän kauemminkin. Minä olen elänyt sairauden kanssa kymmenkunta vuotta. Läheiseni tietävät mistä sairaudessani on kyse, mutta en kauheasti ole yksityiskohtia omasta tilanteestani kertonut. Vaimolle olen sanonut, että sopiva määrä fatalismia on hyväksi.
Se tapahtuu, mitä tapahtuu. Liikaa ei kannata pohtia asioita, joihin ei voi vaikuttaa ja joihin kenelläkään ei ole vastauksia. En halua turhaan huolestuttaa läheisiäni, eikä joka koukeron läpikäyminen ole mitään mukavaa arkipäivän juttelua. Mieluummin pidän arjen normaalina arkena. Niin on ehdottomasti parempi myös itselleni.
Pidän arjen normaalina arkena
Koen, että tietoa ja tukea sairauden suhteen on ollut alusta asti hyvin saatavilla. Menin diagnoosin saatuani Hengitysliiton sivustolle, ja heti olimme myös vaimon kanssa mukana liiton valtakunnallisessa tapahtumassa. Liiton vertaistoiminnassa sain tietoa siitä, miten elää ja pärjätä sairauden kanssa. Keuhkopoli ja keuhkolääkäri hoitavat keuhkoja, mutta vertaistoiminnassa me haluamme ymmärtää ihmistä kokonaisuutena. Olen joskus tavannut ihmisiä, jotka eivät ole vertaistoiminnassa mukana. Heillä on isoja kysymysmerkkejä, paljon enemmän kuin meikäläisillä.
En ennen ajatellut, että elämäni olisi rajoittunut näin nopeasti ja näin paljon kuin se nyt on. On jaksoja, jolloin ei kauheasti jaksa tehdä. Mutta jos sattuu saamaan jotain aikaiseksi, niin se antaa taas potkua. Kohtuullisesti olen pystynyt pitämään itseni positiivisena. Matti Nykästä lainaten mieliala on sellainen fifty–sixty.
Ennen minulla oli vaikka miten paljon aktiviteetteja. Nykyään on tietty epävarmuus siitä, mitä jaksaa ja pystyy tekemään. Onneksi minulla ei enää olekaan tarvetta lähteä menemään ja etsimään kaikkea uutta. Parhaillaan mietimme vaimon kanssa pystyisimmekö ja jaksaisimmeko vielä tehdä ulkomaanreissun. Matkustaminen ei ole minulle vierasta, päinvastoin, mutta onko minusta vielä matkustajaksi? En ole varma saanko päätöksen aikaiseksi.
Nautin pohjoisesta luonnosta. Vietämme vaimoni kanssa paljon aikaa vapaa-ajan asunnollamme luonnon keskellä. Vanhetaan yhdessä ja tehdään yhdessä mitä jaksetaan. Hyötyliikunta omalla tontilla pitää mielialaani yllä. Ja sitten minulla on tuoli olohuoneen nurkassa, josta on ikkunat avaran maiseman suuntaan. Ihastelemme vaimon kanssa syksyn värejä ja auringon nousua. Lintujen elämä on tosi vilkasta ja sitä on antoisaa seurata. Katselen usein mitä linnut ja luonto touhuavat.
Yhdessä, periksi antamatta
Tapaamme opiskelukavereiden ja vanhojen luokkakavereiden kanssa säännöllisesti. Olen itse ollut aktiivinen, että saamme näitä tapaamisia aikaan. On kiva muistella lukioaikoja ja kysyä miten on mennyt. Käymme noin kerran kuussa yhdessä kahvilla torilla tai kauppahallissa ja pidämme vuosittaisia kokoontumisia. Äskettäin kävimme yhdessä katsomassa rakennuksia, jotka liittyvät meidän lapsuuteemme ja nuoruuteemme. On mukava peilailla vanhaa aikaa ja palautella yhteisiä kokemuksia mieleen. Siinä höpistään mitä höpistään ja taas jatketaan matkaa.
Hengitysliiton vertaistoiminta jatkuu. Tapaamme kauempana asuvia vertaisia Hengitysliiton valtakunnallisissa tilaisuuksissa. Niissä pidämme monesti oman iltapäivän ja illan yhdessä puolisoiden kanssa ennen virallista ohjelmaa. Saamme syvyyttä toimintaan, kun tunnemme toisemme paremmin.
Eero, 75
Nauttii suuresti pohjoisesta luonnosta ja miettii, matkustaisiko vaimon kanssa myös ulkomaille
