13 vuotta sitten kun minulla todettiin uniapnea, sanoin lääkärille olevani päästäni pöllähtänyt tämän asian kanssa. Lääkäri sanoi, että minun on syytä olla itse aktiivinen ja että hän kirjoittaa minulle lähetteen Kelan sopeutumisvalmennuskurssille. Ajattelen, että yleensä asioilla on tapana järjestyä kunhan ei hötkyile liikaa. Menin saamani lähetteen kanssa suoraan Kelan toimistoon ja tein kurssihakemuksen. Pääsin eläkeläisten kurssille. Se oli siinäkin mielessä hyvä, että tiedän eläkeläisille olevan aika vähän kurssitarjontaa. Tässä me olemme eri asemassa kuin työelämässä olevat.
Sain kurssilla tiedon kotipaikkani hengitysyhdistyksestä. Soitin sinne heti kotiin palattuani ja minut toivotettiin tervetulleeksi. Kun sitten menin ensimmäiseen tapaamiseen, suurin osa huoneessa olevista henkilöistä olikin minulle ennestään tuttuja. Siellä istui ihmisiä, jotka olivat työstä tuttuja tai naapureita. Olin aivan suu auki: heilläkin kaikilla on uniapnea. Eivät he olleet koskaan puhuneet asiasta.
Hengitysyhdistyksen tapaamisessa oli ystävällinen ja iloinen ilmapiiri. Jäi oikein hyvä mieli. Sellainen olo, että tähän porukkaan on kiva tulla. Puhuttiin asiaa ja asian vierestä. Pääasia oli se hyvä fiilis. Siitä lähtien olen ollut hengitysyhdistyksen porukassa.
CPAP-laitteen kanssa eläminen oli minulle uusi juttu. Maskin remmeistä jää aamuksi raidat kasvoihin. Heti huomaa liikennevaloissa seisoessa, että ahaa, tuollakin on uniapnea. Erityisen kiitoksen annan sille sairaanhoitajalle, joka otti alussa oikein kopin meistä uusista. Minun CPAP-laitteessani ei ollut kostutinta ja hän kertoi, miten olisi hyvä suojata nenän limakalvot kuivumiselta.
Laitteet ovat erilaisia. Ei voi tietää millaisia on jaossa sairaalassa ja minkälaisen salkun kukakin saa. Olen Facebookista nähnyt, että ihmiset ovat saaneet aika pieniäkin laitteita.
Diagnoosi oli minulle helpotus. Ennen diagnoosia ja eläkkeelle siirtymistäni työelämässä ehti sattua aika noloja tilanteita päivätorkahteluni takia. Diagnoosin jälkeen sain vihdoin tietää, mistä väsymys, voimattomuus ja epämääräinen olotilani johtui. Aamuinen aivosumukin liittyi uniapneaan. Itse kun olin ajatellut verenpaineeni heittelevän. Tietyllä tavalla naisen uniapnea on erilainen kun miehen, koska vaihdevuodet vaikuttavat uniapnean puhkeamiseen. Estrogeenihoito saattaa myös helpottaa uniapnean oireita.
Olen seurallinen ja aktiivinen ihminen. Aidot ystävät ja läheiset suhteet perheen sisällä, sekä hyvät naapurit ja harrastuskaverit ovat minulle tärkeitä. Nautin uimisesta, kulttuurista, hemmottelusta ja perhetapaamisista. Kylpylämatkat hoitoineen ja teatteri-illat ovat mieluisia. Kaikki ilo, mitä on saatavilla kannattaa ottaa vastaan.
Käymme välillä aikuisten lasteni kanssa hotelliaamiaisilla yhdessä. Kenenkään ei silloin tarvitse tiskata ja siivota. Joskus tykkään käydä ostoksilla. Iäkkäämpikin ihminen voi ostaa koreaa vaatetta.
Jospa nautittaisiin niistä elämän asioista, jotka tuottavat iloa. Eletään tätä päivää. Jos me ei nyt osata nauttia, niin se on sitten ihan turhaa kun ollaan siellä petipohjassa. Harrastuksiin liittyy myös se näkökulma, että on tosi tärkeää huomata tarpeeksi ajoissa pitää yllä fyysistä kuntoa ja samalla omaa nuppiaan. Hirmu hyvää kuntoutusta on saatavilla, mutta itse kannattaa harrastaa ainakin kävelyä ja muutakin liikuntaa. Ja tasapainoon liittyviä asioita kannattaa harjoitella. Esimerkiksi yhdellä jalalla seisominen on hyvää treeniä, jos ei ole polvi- tai lonkkavaivaa.
Itsenäinen mutta ei yksinäinen
On osattava pitää huolta omasta kunnosta ja toivottava, että pystyy mahdollisimman pitkään asumaan omassa asunnossa yksikseen. Omaa toimintakykyä on hyvä seurata. Minulla on harrastuksia, jotka liittyvät fyysisen kunnon kohentamiseen ja muutenkin hyvinvointiin. Mielenkiintoista tekemistä ovat tapahtumiin osallistuminen, kulttuuri, mielekkäät talkootyöt ja järjestöelämä. Järjestössä toimimista ei kannata ajatella pakkopullana, vaan sellaisen ajatuksen kautta, että hei, sullakin on mahdollisuus! Jos liikkumismahdollisuudet ovat joskus rajalliset, niin enäkin voi järejstökavereiden kanssa jutella.
Välillä lorvin, luen rauhassa romaaneja ja lehtiä. Seuraan televisio-ohjelmia. Sekin on osa hyvinvointia. Ja jalkahoito on tärkeää, ettei jalkoihin pääsisi tulemaan mitään nukkumista häiritsevää. Käsien toiminta taas vaikuttaa muun muassa CPAP-laitteen kanssa yksin pärjäämisen. Toimiiko kädet niin, että maskin remmit on hyvin kiinni ja laitteen puhtaana pitäminen onnistuu? Meitä laitteen käyttäjiä on kaiken ikäisiä.
Uniapnearyhmissä varsinkin monella yksin asuvalla on huoli terveydestä ja CPAP-laitteen toiminnasta. Eräs jäsen ryhmässämme oli vuodesta toiseen niitannut remmit kiinni maskiin. Tarkkana ihmisenä hän ei halunnut haaskata kunnan omaisuutta, eikä hän tiennyt, että uniapneaa sairastava voi saada uuden maskin. Jos ei ole älypuhelinta ja sähköpostia, niin tieto varaosista ei välttämättä kulje. Siksikin vuorovaikutus ja yhdistystoiminta ovat tärkeitä.
Ulla, 74
Iloinen ja seurallinen hetkessä eläjä, joka rakastaa järjestötoimintaa
